Silkki on perinteikäs ja usein hyvin ylelliseksi mielletty pitkän historian omaava luonnonkuitu, joka keksittiin alunperin Kiinassa noin 5000 vuotta sitten. Silkki pysyi todella pitkään Kiinan keisarillisen hovin tarkoin varjeltuna salaisuutena, mutta ennen pitkää saavutti myös varakkaamman väestön. Noin 3000 vuotta silkin keksimisen jälkeen sen salaisuus levisi myös länteen kuuluisan silkkitien myötä. Nykypäivänä maailman suurimmat silkintuottajat ovat Kiina ja Intia.

Silkin tuotanto

Aito silkki on peräisin mulperiperhosen toukan kehräämästä kuidusta. Toukka kehrää ympärilleen noin 3000 metrin mittaisesta silkkisäikeestä muodostuvan kolmisen senttiä pitkän kotelon, jota kutsutaan kokongiksi. Vahingoittumattomat kokongit käsitellään höyryttämällä, jolloin toukat kuolevat ennen perhosiksi kehittymistä. Perhoseksi kehittyneet toukat alkavat liuottaa kokongien seinämiä, jolloin silkkikuitu vahingoittuu. 

Kokongit asetetaan kuumaan veteen, jolloin kokongin kasassa pitävä silkkiliima eli serisiini pehmenee. Tämä mahdollistaa silkkisäikeiden päiden löytämisen ja silkkisäikeen kelaamisen. Yhdestä kokongista saadaan noin 500-1000 metriä yhtäjaksoista silkkikuitua. Yksittäinen säie on kuitenkin liian hieno, joten kelauksessa niputetaan useampi säie yhdeksi raakasilkkisäikeeksi eli niin sanotuksi grège-langaksi. Raakasilkissä on vielä silkkiliimaa jäljellä, joka poistetaan yleensä vasta valmiista langasta tai kankaasta useissa saippualiuoksissa keittämällä.

Villisilkki

Mulperiperhosen lisäksi silkkikuitua on mahdollista kerätä myös useiden vapaana elävien perhosten toukkien koteloista. Näin saatua silkkiä kutsutaan villisilkiksi, joka on laadultaan epätasaisempaa ja karkeampaa, kuin mulperiperhosen toukkien kehräämä silkki. Merkittävin villisilkkiä kehräävä perhoslaji on tammikiitäjä ja näiden toukkien kehräämää silkkiä nimitetään tussah-silkiksi.

Silkin ominaisuudet

Silkki on hieno, kiiltävä ja pehmeä kuitu, joka tuntuu erittäin miellyttävältä ihoa vasten. Silkki tuntuu viileältä, mutta pitää myös hyvin lämpöä. Silkillä on hyvä kosteudenimukyky, mikä tarkoittaa, että se voi imeä höyrymäistä kosteutta kolmanneksen omasta painostaan tuntumatta vielä märältä. Silkki ei sähköisty herkästi ja rypyt oikenevat yleensä helposti. Silkki on myös hyvin luja kuitu, mutta se voi vahingoittua altistuessaan hielle, deodorantille, hajuvedelle tai auringolle.

Silkin ominaisuudet vaihtelevat hieman käsittelystä riippuen. Keitetty silkki on esimerkiksi joustavaa ja rypistyy vähän, kun taas kuormitettu silkki on raskaampaa, jäykempää ja herkemmin rypistyvää. Villisilkissä taas on karkeampi tuntu ja himmeämpi kiilto.

Silkin huolto

Monet arkailevat silkkivaatteita, koska niillä on hieman haastava maine huollettavuudesta puhuttaessa. Hyvin huollettu silkkivaate voi kestää kuitenkin vuosikausia, mikä tekee siitä mielestäni vaivan arvoista. 

Ensimmäisenä voi tehdä hyvää kerrata yksinkertaiset vinkit vaatteiden huoltoon. Kuten muidenkin vaatteiden kohdalla, myös silkkivaatteita kannattaa varoa pesemästä liian usein. Turhilta pesukerroilta voi välttyä käyttämällä aluspaitoja ja tuulettamalla vaatetta aina käytön jälkeen. Silkin tapauksessa tulee kuitenkin varoa, ettei vaatetta tuuleta suorassa auringonvalossa. 

Tahranpoisto: Mikäli tuulettelu ei enää riitä ja vaatteeseen on ilmestynyt tahra, kannattaa se poistaa pikimmiten. Tahranpoisto tapahtuu kostuttamalla tahrakohta ja hieromalla siihen kevyesti silkille sopivaa hellävaraista saippuaa, esimerkiksi marseille-saippuaa tai nestemäistä sappisaippuaa. Huuhtele tahrakohta ja toista tarpeen mukaan, mikäli tahra ei lähtenyt kerrasta.

Tahranpoiston jälkeen silkkiin jää usein vesijälki, joten koko vaatteen pesu voi olla tarpeen. Tämä on kuitenkin erittäin nopeaa toteuttaa käsin, mutta mahdollisuuksien mukaan myös pesukoneen käsinpesuohjelmalla. Muista aina noudattaa vaatteeseen merkittyjä pesuohjeita! Kaikki silkkilaadut eivät kestä vesipesua, jolloin ne on syytä viedä pesulaan.

Käsinpesu: Laske viileää vettä lavuaariin tai vatiin ja sekoita juokkoon silkille sopivaa pesuainetta. Sekoita hyvin, jotta pesuaine liukenee veteen. Laske tämän jälkeen nurin käännetty vaate pesuveteen ja pyörittele kevyesti. Silkkivaatetta ei saa liottaa, vääntää tai hangata. Tämän jälkeen huuhtele vaate väljässä ja haaleassa vedessä niin moneen kertaan, että vesi jää kirkkaaksi. Huuhteluveteen voi lisätä pienen tilkan etikkaa poistamaan loputkin pesuaineen jäänteet.

Konepesu: Käytä silkille tarkoitettua hellävaraista pesuainetta ja valitse käsinpesuohjelma. Varmista että pesulämpötila ja linkouskierrokset ovat molemmat mahdollisimman alhaiset. Käännä vaate nurin ja aseta se pesupussiin suojataksesi vaatetta ylimääräiseltä hankaukselta.

Kuivaus: Silkkivaatteen voi pesun jälkeen rullata varoen puhtaan pyyhkeen sisään ja puristaa kevyesti, jotta ylimääräiset vedet imeytyvät pyyhkeeseen. Kuivata vaate ilmavasti tasolla, esimerkiksi toisen kuivan pyyhkeen päällä.

Silitys: Silkkivaate on paras silittää hieman kosteana pesun jäljiltä. Älä kuitenkaan käytä silittäessä vettä tai höyryä, sillä ne voivat jättää jälkiä. Silitä aina nurjalta puolelta, vältä saumojen painelua ja noudata pesulappuun merkittyä silityslämpötilaa.

Välttelin silkkiä itsekin vielä pari vuotta sitten sen haastavan maineen takia, mutta nyt kaapistani löytyy useampikin vintagesilkkipusero, jotka ovat aivan ehdottomia suosikkejani! Silkki tuo arkeen pienen ripauksen luksusta 😉 Mikäli tämä postaus sai sinutkin innostumaan, kirjoita ihmeessä yläreunan hakukenttään silkki  ja kurkkaa mitä valikoimastamme tällä hetkellä löytyy.

Rentoa syksyn odotusta toivottaa,

Mira