Viime vuoden puolella aloitimme vaatteiden materiaaleista kertovan oppaiden sarjan perehdyttämällä teidät eri eläimistä saatavien villojen ja karvojen maailmaan. Tällä kertaa jatkamme tätä sarjaa esittelemällä teille luonnonkuituihin lukeutuvia kasvikuituja. Joitakin näistä kuiduista on käytetty vaatteiden valmistukseen jopa vuosituhansien ajan ja ne ovat epäilemättä teillekin ennestään tuttuja, mutta joukosta saattaa löytyä myös aivan uusia tuttavuuksia.

Kasvikuituja lajitellaan sen mukaan, mistä osasta kasvia kuitu tulee. Siemenkuidut saadaan kasvin siemenestä, runkokuidut kasvin varresta, lehtikuidut lehdistä ja hedelmäkuidut hedelmästä. Vaatteiden valmistukseen sopivia kuituja ovat ominaisuuksiensa puolesta siemenkuidut ja runkokuidut. Kaikkia kasvikuituja yhdistää niiden hyvä hengittävyys. Vaatetukseen käytettäviä kasvikuituja yhdistää lisäksi niiden lujuus, kestävyys ja sähköistymättömyys. Siinä missä siemenkuiduksi luokiteltu puuvilla tuntuu verrattain pehmeältä, ovat runkokuidut tunnultaan hieman kovempia ja jäykempiä.

Puuvilla – siemenkuitu

Tärkeimmät tuottajamaat: Yhdysvallat, Kiina, Intia, Pakistan ja Uzbekistan

Puuvilla on yksi tunnetuimmista ja käytetyimmistä tekstiilikuiduista, sillä sen ominaisuudet vastaavat hyvin sitä, mitä tekstiilikuiduilta vaaditaan. Puuvilla on melko kestävää ja ihoystävällistä, eikä laadukas puuvilla nyppyynny helposti. Puuvillalla on hyvä kosteudenimukyky, mistä johtuen se ei sähköisty. Lisäksi puuvillan värjääminen ja muokkaaminen on helppoa ja kuituna se on melko edullista. Puuvillan heikkouksia ovat sen rypistyvyys ja kutistuvuus. Näiden ominaisuuksien parantamiseksi puuvillaa käytetään joskus sekoitteissa yhdessä muiden kuitujen kanssa.

Puuvillan käyttö on nykypäivänä todella monipuolista. Sen ominaisuuksien ja niiden muokattavuuden ansiosta puuvilla sopii hyvin niin kulutukselle alttiisiin työvaatteisiin, pehmeisiin neuleisiin, keveisiin alusvaatteisiin, tyylikkäisiin juhlapukuihin kuin erilaisiin kodintekstiileihin ja moneen muuhunkin. Denim, flanelli, sametti, frotee ja batisti ovat joitakin tyypillisimpiä puuvillakankaita. Mieti hetki, kuinka monessa tälläkin hetkellä käyttämässäsi vaatteessa on puuvillaa?

Pellava – runkokuitu

Tärkeimmät tuottajamaat: Kiina, Belgia, Ranska ja Venäjä

Pellavaa saadaan pellava-nimisen kasvin varresta ja sitä pidetään tekstiilikuiduista vanhimpana. Pellava olikin yleisimmin käytetty kuitu vielä ennen puuvillan valtakautta. Pellavan parhaita ominaisuuksia ovat sen lujuus, hyvä kosteudenimukyky ja hyvästä lämmönjohtokyvystä johtuva viileä tuntu. Lisäksi pellava on hyvin hengittävää. Pellavan jäykkyyden vuoksi pellavatekstiilit rypistyvät herkästi, mutta joissakin tuotteissa tämäkin ominaisuus on onnistuttu kääntämään eduksi. Pellavakuitujen vaihteleva paksuus saa aikaan pellavaisille tekstiileille ominaisen epätasaisen pinnan.

Pellavaa käytetään paljon kodintekstiileissä ja sen kosteudenimukyvyn takia erityisesti märkätiloihin tarkoitetuissa tekstiileissä kuten laudeliinoissa. Viileän tuntunsa ansiosta pellava sopii täydellisesti myös vuodevaatteisiin. Samasta syystä pellavaa suositaan myös keveiden kesävaatteiden materiaalina. Erityisesti neuloksena pellava tuntuu miellyttävän pehmeältä.

Hamppu – runkokuitu

Tärkeimmät tuottajamaat: Kiina

Hamppu on yksi maailman vanhimpia viljelykasveja, koska se kasvaa monissa eri ilmasto-oloissa ja sillä on runsaasti käyttötarkoituksia lajikkeesta riippuen. Hampun viljely on huomattavasti ekologisempaa kuin esimerkiksi puuvillan, sillä se kasvaa todella nopeasti, eikä se vaadi yhtä paljon lannoitteita ja torjunta-aineita. Hamppulajikkeita on kolme: kuitu-, öljy- ja lääkehamppu. Lääkehampun väärinkäytön vuoksi hampulla on kyseenalainen maine, vaikka kahdelle muulle lajikkeelle on monia hyödyllisiä käyttökohteita.

Hamppu on parhaiten tunnettu köysien raaka-aineena, johon se soveltuu mainiosti lujuutensa takia. Tämän lisäksi hamppua käytetään erittäin monella teollisuuden alalla ja useissa eri tuotteissa, esimerkiksi verkoissa, matoissa, teknisissä tekstiileissä, paperin valmistuksessa ja vaatteissa. Hamppu muistuttaa joiltakin ominaisuuksiltaan hieman pellavaa, mutta se on vielä lujempi ja hieman karkeampi. Hampusta on kuitenkin mahdollista saada myös hienompaa ja pehmeämpää, jolloin se soveltuu hyvin vaatekuiduksi.

Rami – runkokuitu

Tärkeimmät tuottajamaat: Kiina, Japani, Etelä- ja Pohjois-Amerikka, Filippiinit ja Indonesia

Kasvikuiduista vähemmän tunnettua ramia saadaan ramiksi ja toisinaan kiinanruohoksi kutsutun nokkoskasvin varresta. Kuidun valmistus on kuitenkin todella työlästä, sillä se tehdään käsityönä. Tästä johtuen rami on kallis ja näin ollen vähemmän suosittu kuitu. Ominaisuuksiltaan rami on todella kestävää ja lujaa, joten se sopii hyvin teknisten tuotteiden materiaaliksi, esimerkiksi paloletkuihin tai huonekalukankaisiin. Kuitu on puuvillan tavoin helposti muokattavissa ja sitä voidaan käyttää myös vaatetuskankaissa ja neuleissa yksin tai sekoitteena esimerkiksi puuvillan, pellavan ja viskoosin kanssa.

 

Kasvikuitujen maailmasta nämä neljä soveltuvat ominaisuuksiltaan kaikista parhaiten vaatteissa käytettäväksi, sillä ne ovat riittävissä määrin muokattavissa, ne ovat tarpeeksi kestäviä ja niillä on hyvät pesuominaisuudet. Muiden kasvikuitujen, kuten sisalin, manillan, kapokin ja kookoksen heikkouksia ovat muun muassa huonot pesuominaisuudet, joka estää niiden käytön vaatteiden valmistuksessa.

Kasvikuiduista valmistettujen tuotteiden huoltaminen on hivenen yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi villavaatteiden, sillä ne eivät vaurioidu yhtä herkästi. Käytä aina neutraalia pesuainetta ja noudata tuotteeseen merkittyjä pesulämpötiloja, jotta ihana puuvillaneuleesi ei vahingossakaan kutistu! 🙂 Vältä rumpukuivausta mikäli mahdollista, sillä siitä saattaa jäädä vaatteisiin pysyviä vekkejä, jotka eivät oikene silittämällä. Silitä kasvikuiduista valmistetut vaatteet hieman kosteina, sillä ne saattavat vaurioitua pitkäaikaisessa kuivassa silityksessä.

Toivottavasti oppaastamme oli sinulle hyötyä! 

Mira / Rekki


Julkaistu kategoriassa Opas. Luo kirjanmerkki tästä: permalink.